Mollan varaelämä

Siirry alas

Mollan varaelämä

Viesti  -Molla- lähetetty Su Elo 09, 2009 1:02 am

Just nyt en kyllä jaksa kirjoittaa, olen niin väsynyt, mutta tulinpahan rekisteröitymään kun tän löysin. Paljon on ollut mielen päällä eilisen jälkeen. Mutta nyt olen vaan niin väsynyt, etten jaksa kirjoittaa.

Täällä exän luona olen, kun täytyi tulla vähän sukuloimaan välillä. Mä vihaan sukuloimista, tää on niin raskasta. Onneksi täällä exällä on melkein kuin kotonaan olis. Ja tietokoneellekin pääsee.

Mutta siis kirjoittaa en jaksa enempää, olen ihan loppu. Odotan vaan, että pääsen nukkumaan.
avatar
-Molla-

Viestien lukumäärä : 23
Join date : 09.08.2009
Ikä : 40

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Mollan varaelämä

Viesti  -Molla- lähetetty Su Elo 09, 2009 4:38 pm

No eipä tästä sitten mitään iloa olekaan, kun en kännykällä pääse tälle sivustolle. Tulee vaan herja, että "The request your client sent was not identified by the gateway".
avatar
-Molla-

Viestien lukumäärä : 23
Join date : 09.08.2009
Ikä : 40

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Mollan varaelämä

Viesti  -Molla- lähetetty Ti Syys 01, 2009 3:34 pm

Olen töissä, hihii Smile
avatar
-Molla-

Viestien lukumäärä : 23
Join date : 09.08.2009
Ikä : 40

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Mollan varaelämä

Viesti  -Molla- lähetetty Ti Syys 01, 2009 4:08 pm

Mulla on taas miesongelma. Heh. Pari viikkoa sitten bongasin teksti-tv:n SeOikea -chatistä miehen. En tajua miten se sieltä löytyi, kun se on ihan huipputapaus. Akateemisesti koulutettu, varakas huippu-urheilija ja menestyvän firman pomo. Pitkä ja komea. Ollaan tässä tapailtu muutaman kerran, ja se tuntuu haluavan tavata edelleen.

Mutta hirvee ahdistus. En ymmärrä miten sellainen mies haluaa tavata tällaista naista. Koska tää illuusio romahtaa? Mä olen täynnä käsittämättömän ristiriitaisia ajatuksia. Mitä taka-ajatuksia sillä on? Onko se oikeasti naimisissa? Tiedän kyllä sen nimen, missä se on töissä ja kaikkee mahdollista muuta, joten outoa olis, jos se varattuna olis noin avoin. Sitten se on vähän sellainen imelä lässyn-lässyn -tyyppi, jollaisesta mä en hirveesti pidä. Siis kehuu mua ym. Ihan kuin se ei olis aitoa vaan sellaista opeteltua. Tapa kohdella naisia. En ole tottunut.

Mutta mä en voi ymmärtää mitä se musta haluaa. En ole millään tavalla ilmaissut näitä epävarmuuksiani sille, mutta mun pää on täynnä näitä ristiriitaisia ajatuksia. Mä en luota siihen, että tuollaisen kanssa mä voisin muodostaa mitään kestävää suhdetta. Yritänkin tässä pähkäillä, että lopetanko mä koko suhteen kun seuraavan kerran tavataan, vai otanko ilon irti niin kauan kuin sitä kestää. Tuntuu, että sillä pitäis olla ihan toisenlainen nainen. Ollaanhan me viihdytty hyvin yhdessä kun ollaan tavattu, mutta en tiedä...

Se on niin erilainen kuin mä. Tosi aktiivinen ja kiireinen, kalenterin kanssa täytyy sovitella meidän tapaamisiakin. Ens pe tai la me tavataan seuraavan kerran, ja senkin mä ymmärsin olevan vähän epävarmaa, kun sillä on taas miljoona eri velvollisuutta hoidettavana. Ja su-aamuna se lähtee kahdeksi viikoksi USA:an. Sitten se on päivän Suomessa ja sitten se lähtee viideksi päiväksi Espanjaan. Että sellaista. Mitä helvettiä mä teen. Tuntuu kuin olisin kala kuivalla maalla sen kanssa.
avatar
-Molla-

Viestien lukumäärä : 23
Join date : 09.08.2009
Ikä : 40

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Mollan varaelämä

Viesti  -Molla- lähetetty Ti Syys 01, 2009 4:20 pm

avatar
-Molla-

Viestien lukumäärä : 23
Join date : 09.08.2009
Ikä : 40

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Mollan varaelämä

Viesti  -Molla- lähetetty Ke Syys 02, 2009 3:06 pm

Olin eilen puoli päivää töissä, kun lähdin terapiasta suoraan kotiin. Silti olin ihan uuvuksissa. Se oli enemmän kai henkistä, mutta vaikutti voimakkaan fyysisestikin. Illalla mun mielialakin oli aika matalalla ja olin itkuinen. Vai voiko olla itkuinen, jos ei saa itkettyä. Itketti kuitenkin. Tuntuu kyllä raskaalta palata tähän arkirumbaan. Saa nähdä kuinka kauan taas jaksan.

Mä vihaan olotilaani, kun en saa itkettyä vaikka itkettää, enkä fyysisestikään tunne mitään. Olen tunnevammainen ja seksuaalivammainen. Ei tää oo mitään elämää tällainen. Olen ihan hukassa eikä musta tule ehjää ihmistä varmaan koskaan. Tekis niin mieli lopettaa kaikki lääkkeet, mutta kokemuksesta tiedän etten voi tehdä niin. Olen mun lääkityksen vanki ja vihaan sitä. Vihaan vihaan vihaan. Vihaan itseäni tällaisena. Vihaan kulkea hirveässä ihmisvilinässä tänne harmaaseen betoniviidakkoon, työpaikkaan joka vilisee ihmisiä. Vihaan tätä merkityksetöntä numeroiden pyörittämistä. Haluaisin elämältäni jotain muuta, mutta en näe mitään keinoa päästä tästä tilasta pois.
avatar
-Molla-

Viestien lukumäärä : 23
Join date : 09.08.2009
Ikä : 40

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Mollan varaelämä

Viesti  -Molla- lähetetty Ke Syys 02, 2009 4:08 pm

Toinen päivä töissä, ja jo on niskat jumissa. Kuukausiin ei ole ollut niiden kanssa mitään ongelmaa. Mitähän tästä tulee.
avatar
-Molla-

Viestien lukumäärä : 23
Join date : 09.08.2009
Ikä : 40

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Mollan varaelämä

Viesti  eevamarja lähetetty Ke Syys 02, 2009 8:32 pm

Moikka, Molla! Olet ollut mielessä.

Ihana kuva sinulla. Very Happy

Mitäpä, jos ottaisit vain päivän kerrallaan sen audimiehen kanssa? Etkä alkaisi mittimään tulevia, tai sitä, että mies tarvitsisi erilaisen naisen. Se kai kertoo vain sinun heikosta itsetunnostasi.

Itselleni kävi samoin nykyisen aviomieheni kanssa. Alussa en voinut käsittää, mitä hän minussa näki. Tuntui, kuin olisimme aivan eri maailmasta.

Mutta kun annoin itselleni tilaisuuden oppia tuntemaan hänet ja nänen maailmansa, huomasinkin, että mieshän on ihan tavallinen ihminen sen pukunsa ja hienon autonsa sisällä. Paljon auttoi, kun sisareni sanoi, että juuri minä "ansaitsen" sellaisen miehen.

Anna ajan tehdä tehtävänsä. Katsele ja kuuntele. Eihän heti tarvitse luvata sitoutumista, ei tietenkään. Opetelkaa tuntemaan toisenne, ei siinä mitään häviä. Mielelläsi vain tunnut menevän asioiden edelle. Etkö voisi tapailla jotakuta olematta varma, että teistä tulee jonain päivänä pari? Onhan muunlaisiakin suhteita olemassa.

Miten muuten S:n kanssa, kun olet töissäkin? Entä lapset?

Aurinkoa syksyysi!

eevamarja

Viestien lukumäärä : 4
Join date : 16.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Mollan varaelämä

Viesti  -Molla- lähetetty To Syys 03, 2009 2:32 pm

Eevamarja, kiva kun kirjoitit Smile

En ehdi nyt hirveesti kirjoittaa, kun täytyy lähteä terapiaan kohta ja töitäkin pitäis tehdä. Mä kuitenkin tulin eilen lopettaneeksi suhteen Audi-miehen kanssa. Mulla oli huono päivä, ja alkoi tuntua siltä, että pelkkä seksi sillä on mielessä (kun ei sillä enää mitään muuta puhuttavaa tuntunut olevan), niin illalla sitten laitoin sille viestin, että en halua tällaista suhdetta, ja parempi ettei tavata enää. Se vastas, että ok. Eli se siitä sitten. Itkettää ettei se reagoinut siihen sen kummemmin ja muutenkin. Mikä mussa on, että mä herätän miehissä vaan seksuaalisen kiinnostuksen? Omasta mielestäni olen ihana persoona, ihan fiksukin ja syvällinen. Miksi kukaan ei piittaa siitä puolesta mussa? Miksi mä en osaa luoda muunlaisia kuin seksikeskeisiä suhteita? Onko vika mussa vai miehissä? En ymmärrä.

Noh, en ajatellut pitkään murehtia Audi-miestä, vaan olen jo sopinut lounastreffit tälle päivälle V:n kanssa (joka siis on naapurifirmassa töissä ja jonka kanssa mulla oli lyhykäinen suhde vuosi sitten). V pölähti mesen kautta takas mun elämään itse asiassa jo keväällä, mutta en oo osannut siitä edes kirjoittaa kun en ymmärrä sen motiiveja pitää yhteyttä muhun, eikä tässä mitään ole ollutkaan. Mitä nyt jotain seksikeskeistä huulenheittoa mikä on siis ihan idioottia. Sellainen intohimoinenhan se meidän lyhyt suhde olikin vaan, mikä kyllä päättyi siihen, kun se oli löytänyt mun tukarin nettipäiväkirjan, ja samaan aikaan T oli sattunut sekoittaan mun päätä yllättävällä yhteydenotollaan, mikä oli vaikuttanut siihen niin ettei se sitten enää halunnut tavata. Tai niin mä ainakin oletin ja mähän vähän kylmenin siinä vaiheessa kans, kun se oli päässyt mun pääni sisään. En ymmärrä mitä se musta haluaa, mutta lounaalle mennään tänään.

Nyt tarviikin jo suunnata sinne terapiaan. Höh.
avatar
-Molla-

Viestien lukumäärä : 23
Join date : 09.08.2009
Ikä : 40

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Mollan varaelämä

Viesti  -Molla- lähetetty To Syys 03, 2009 4:46 pm

No ei menty lounaalle. Jätkä teki oharit.

Mä oon jotenkin ihan sekaisin. Ihan liikaa nyt ollut asioita tässä.
avatar
-Molla-

Viestien lukumäärä : 23
Join date : 09.08.2009
Ikä : 40

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Mollan varaelämä

Viesti  -Molla- lähetetty To Syys 03, 2009 5:30 pm

Voi näitä mun elämän käänteitä. Nyt me ollaan taas Audi-miehen kanssa yhdessä ja tavataan lauantaina niin kuin oli suunniteltu. Voi mikä ihana mies se onkaan...

Mutta nyt töitä!!!
avatar
-Molla-

Viestien lukumäärä : 23
Join date : 09.08.2009
Ikä : 40

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Mollan varaelämä

Viesti  -Molla- lähetetty To Syys 03, 2009 8:20 pm

Tarttiskohan mun tuoda tänne töihin tän vuoden kalenteri tuon viime vuotisen tilalle... Question
avatar
-Molla-

Viestien lukumäärä : 23
Join date : 09.08.2009
Ikä : 40

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Mollan varaelämä

Viesti  -Molla- lähetetty To Syys 03, 2009 8:51 pm

Eevamarja, palaan vielä viestiisi. Kirjoitit niin kauniisti ja viisaasti.

Sanoit: "Mielelläsi vain tunnut menevän asioiden edelle. Etkö voisi tapailla jotakuta olematta varma, että teistä tulee jonain päivänä pari? Onhan muunlaisiakin suhteita olemassa."

Olen juuri tuollainen, kärsimätön. Ja niin kamalan epävarma, että pysyykö se ihminen siinä rinnalla vai ei. Haluaisin tehdä mahdollisimman pian kaikkeni varmistaakseni, että se ihminen ei häviä mun elämästä mihinkään. Mutta vaikka tekisin mitä, mikään ei silti riitä.

Nyt sain uuden mahdollisuuden Audi-miehen (K) kanssa. Se ei halunnut, että meidän suhde päättyy vielä. Kerroin kyllä miksi tein niin. Että olen epävarma ja pelkään satutetuksi ja hylätyksi tulemista. Juteltiin hetki puhelimessakin asiasta, ja mulle tuli niin hyvä mieli. Se oikeesti haluaa olla mun kanssa. Tai siis tapailla ja tutustua. Rauhassa ja kiireettömästi. Ei kuulemma aio hävitä mihinkään.

Eevamarja, nyt mulla on mahdollisuus opetella tapailemaan jotain ihmistä niin kuin viestissäsi sanoit. Jospa sittenkin uskaltaisin yrittää. Olen ainutlaatuinen ihminen ja ehkä mä viimein ansaitsisin elämääni jotain hyvää. Täytyy vaan uskaltaa ottaa se hyvä vastaan.
___

Kun tavattiin S:n kanssa silloin joitakin viikkoja sitten, mulla oli tosi ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia sitä tapaamista kohtaan, eikä se sitten lopulta enää tuntunut edes hyvältä. Käytiin parilla oluella/siiderillä, ja sitten lähdettiin tahoillemme. Ja mä sain kasvotustenkin sanottua, että parempi ettei tapailla enää. Mä olen ihan sinut sen asian kanssa täällä töissäkin. S:stä en tiedä mitä se tuolla omassa työpisteessään musta ajattelee. Ilmoitin sille erikseen mun töihin paluusta henk.koht. sähköpostilla viime viikolla, ihan sillä tavalla kaverimielellä. Eli mulla on ihan hyvä fiilis sen suhteen täällä töissä.
___

Lasten kanssa on asiat ihan kivasti. Poika aloitti koulunkin. Jännää Smile Sitten me ollaan saatu se tukiperhe, mitä meille keväällä haettiin. Ensi maanantaina on tapaaminen kaikkien asian osapuolten kanssa, missä sovitaan virallisesti siitä tukiperhesuhteen aloittamisesta. Lasten pitäisi mennä sinne heti ensimmäisenä mahdollisena viikonloppuna, kun saadaan aikataulut sopimaan yhteen.

Ollaan käyty jo tutustumassa siihen perheeseen. Tai oikeastaan se on sellainen lapseton pariskunta, molemmat n. 4-kymppisiä. Ne on ihania ihmisiä ja tuntuvat olevan erittäin motivoituneita tukiperhetyöhön. Me ollaan siis niiden ensimmäiset "tuettavat". Siellä ollessaan lapset saavat kyllä täysipainoista kahden aikuisen huomiota, minkä uskon tuovan vaan lisäarvoa niiden elämään. Noin kerran kuukaudessa niiden olis tarkoitus olla siellä. Talvea ajatellen se on ihan hyvä nyt kun olen töissäkin, ja varsinkin jos exä alkaa ryypätä taas jossain vaiheessa.
___

Lapset meneekin molemmat tahoillaan kavereilleen kylään, eikä mulla ole mikään kiire täältä töistä kotiin. Sillä tavalla ajattelin kyllä lähteä ajoissa, että ehtisin käydä tekemässä kävelylenkin ennen lasten hakemista. K:hon tutustumisen jälkeen olen alkanut käydä kävelyllä ja kuntosalilla. Sain vähän motivaatiota siltä, kun se on sellainen urheilijatyyppi. Kuntosalikäynnit jää vähemmälle nyt työhön palaamisen jälkeen, mutta kävelyllä pystyn kyllä käymään. Olen tehnyt sellaista tiettyä 45 min. lenkkiä ihanassa maalaismaisemassa (kaupungissa), minä aikana olen jättänyt lapset naapuriin tai pihalle naapurin lasten kanssa niin, että voivat mennä tarvittaessa sinne naapuriin. Hyvin on toiminut. Huomenna ajattelin mennä kuntosalille töiden jälkeen, kun exä hakee lapset eikä mun tarvii kiirehtiä kotiin.
___

Tulipas kirjoitettua pitkään. Nyt töitä vähän aikaa ja sitten kotiin.
avatar
-Molla-

Viestien lukumäärä : 23
Join date : 09.08.2009
Ikä : 40

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Mollan varaelämä

Viesti  eevamarja lähetetty To Syys 03, 2009 11:40 pm

Onpas vauhtia ja vaihtelua elämässäsi! Muutaman tunnin kun on lukematta, asiat ovat aivan eri tolalla, kuin aiemmin.
Very Happy

Vielä tuosta kärsimättömyydestä: tuttu tunne minullekin. Toiselle on vaan niin helppo sanoa, että älähän hätäile.

Sanot, että haluat tehdä kaikkesi, että tuo ihminen ei katoa. Ethän sinä sille oikeastaan mitään voi. Jos toinen haluaa kadota, hänhän katoaa, seisoit sinä vaikka päälläsi. Ja onko sitten viisasta esittää mukavampaa kuin oikeasti onkaan, vain pitääkseen jonkun ihmisen luonaan? Silloinhan et ole oma itsesi ja hän lähtee ehkä sen takia, kun luuli sinua toisenlaiseksi (siis sellaiseksi, kuin ihan oikeasti oletkin).

Ja jos mies kaikesta huolimatta lähtee menemään, niin oli vain tarkoitettu. Anna hänen mennä, et olisi tullut onnelliseksi hänen kanssaan. Itse ei voi asioihin hirveästi vaikuttaa. Jos olet kiva ihminen, ole oma, kiva itsesi.

Arvostaisit itseäsi, nainen! Sellaisesta miehetkin käsittääkseni tykkäävät. Itse en ainakaan voisi olla miehen kanssa, joka koko ajan aliarvioisi itseään. Minua viehättää suuresti itsevarma mies, enkä tällä nyt tarkoita mitään öykkäriä, vaan terveellä itsetunnolla varustettua miestä.

Kiva, jos lapset saavat tuollaisen aikuiskontaktin elämäänsä. Olen sivusta seurannut läheiseni toimimista sijaisvanhempana, ja on aina ilo nähdä, kuinka lapsen luottamus vierasta ihmistä kohtaan on kasvanut. Läheiseni on lapselle todella tärkeä ihminen ja päinvastoin. Toivottavasti teillä menee yhtä hyvin.

Hyvää viikonloppua!

eevamarja

Viestien lukumäärä : 4
Join date : 16.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Mollan varaelämä

Viesti  Sien.. lähetetty Pe Syys 04, 2009 1:49 am

Heipp

kävin visiitillä


Hyvä että itse löysin tänne.

kiva kun tulit.
avatar
Sien..

Viestien lukumäärä : 211
Join date : 21.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Mollan varaelämä

Viesti  -Molla- lähetetty Pe Syys 04, 2009 3:03 pm

Kiitokset, Eevamarja ja Sien Smile

Eevamarja, olet niin oikeassa taas kaikessa. Ja se on ihan totta, että mun itsearvostus ei ole parhaalla mahdollisella tolalla. Toisaalta, muiden kanssa tekemisissä ollessani osaan antaa itsestäni itsevarman vaikutelman. Sellaisena K:kin on mut lähinnä nähnyt. Eilen nyt tuli avauduttua peloistaan, mutta se tuntui vaan hyvällä tavalla avaavalta keskustelulta meidän välillä. K tietää jo myöskin mun elämän tietyistä hylkäämiskokemuksista, joten se ymmärtää mun pelot. Jos olen rehellisesti oma itseni, niin siihen kuuluu myöskin olennaisena osana ne tietyt pelot ja herkkyys. Tuntuu hyvältä, että K tietää sen jo ja tuntuu hyväksyvän asian.

Eipä tässä tosiaan auta muu kuin mennä päivä kerrallaan eteenpäin ja ottaa vastaan se mitä elämä antaa.
avatar
-Molla-

Viestien lukumäärä : 23
Join date : 09.08.2009
Ikä : 40

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Mollan varaelämä

Viesti  Hauva lähetetty Su Syys 06, 2009 10:57 pm

Kävin lueskelemassa. Ihan huippukuva tosiaan sulla Smile Tää on hauska palsta kun täällä voi ottaa nimimerkkiin sopivan kuvan.

Jaan tunteesi lääkityksestä... Omani suhteen oonkin kyllä jo alkanut tehdä osittain niin kuin itse tahdon, vaikka psykiatri on käskenyt muuta. Lääkkeiden fyysiset haitat on vaan niin suuret. Nyt syön vaan Lamia 150 mg, Cymbaltan ja Ketipinorin tiputin pois. Ketipinor oli aika pirun huono veto alunperinkin, luulen.

Kovasti voimia työelämään ja arkeen! Tosi paljon kyllä jaksatkin, kun töiden jälkeen käyt vielä kuntoilemassakin ja sitten haet lapsia. Wow!

Toivottavasti saadaan taas lauantaikahvittelu pydeen ja nähdään siellä!
avatar
Hauva

Viestien lukumäärä : 17
Join date : 18.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Mollan varaelämä

Viesti  -Molla- lähetetty Ma Syys 07, 2009 2:59 pm

Moi Hauva! Kiva kun kävit kirjoittamassa Smile

En mä siitä mun jaksamisesta niin tiedä. Viime viikolla makasin ihan raatona sohvalla joka ilta töiden jälkeen, kun olin niin poikki. Perjantaina sitten jaksoin sinne kuntosalille, kun ei tarvinnut hakea lapsia, kun exä haki ne. Perjantaina olin kohtuullisen pirteä muutenkin, kun menin torstaina yhdeksältä nukkumaan.

Mäkin toivoisin pääseväni eroon Cymbaltasta. Mun mielestä noiden SSRI- ja SNRI-lääkkeiden hyöty on kyllä kyseenalainen, mutta sitten ovat kuitenkin sellaista myrkkyä, että niistä on hankala päästä irti. Onnittelut, että olet onnistunut. Mä en vielä uskalla haaveilla. Katson taas talven yli, ja jos selviän siitä ehjin nahoin, niin sitten vois harkita kevennystä lääkitykseen.

Kiitos voimien toivotuksesta! Ja toivottavasti jossain vaiheessa tosiaan nähdään kahvittelussa. Niin ja söpö kuva sunkin profiilissa Smile
___

Olihan taas viikonloppu yhtä tunteiden vuoristorataa. Olin lauantaina K:n kutsusta katsomassa yksiä urheilukilpailuja, joihin K osallistui. Oli mieletöntä katsella sitä niissä niukoissa urheilutamineissa, kuinka upealta se näytti. Ja ihmetellä kuinka tuo mies tuossa muka olis musta kiinnostunut. Ja kuinka ihanalta tuntui, kun se lähtöviivalta heilutteli mulle katsomoon, ja maaliin tultuaan tuli tervehtimään mua.

Myöhemmin illalla meidän oli sitten tarkoitus nähdä. Sen oli alunperin tarkoitus viettää ryyppyilta kavereidensa kanssa silloin, mutta sen suunnitelma vähän muuttui, kun sillä olikin su-aamuna kuudelta lähtö sinne jenkkeihin. Ne kaverinsa se tapas kuitenkin, mutta se oli kuitenkin sopinut sen jälkeen tapaavansa mutkin. Alunperin meidän piti tavata 18.30, mutta jossain vaiheessa se lykkäs sen klo 20:een. Eipä siinä mitään, se oli ihan ok. Olin ymmärtävinäni, että se kavereiden tapaaminen oli sille aika tärkeä juttu, kun joitakin niistä se näkee ehkä kerran vuodessa.

Mutta eipä siitä sitten kuulunutkaan mitään silloin kahdeksalta. Laitoin sille viestiäkin jossain vaiheessa, ja yritin soittaakin, mutta ei mitään. Mä olin ihan romuna. Ja mähän sitten fiksuna ihmisenä lähdin yhden miehen luokse silloin illalla. Siitä ei kuitenkaan sen enempää. Tyhmä juttu. Kotiuduin onneksi kuitenkin jo puolen yön jälkeen. Olin ihan tyhjä.

Puoli kahden aikaan yöllä K sitten soitti. Selitti ja pyysi anteeksi. Oli ajelemassa mun luo. Mä annoin sen tulla ja annoin anteeksi. Ja niin kylmä ja tunteeton mä olen, että se mun aiempi miessekoilu ei aiheuttanut mussa mitään omantunnon pistoksia. Ei mitään. Ajattelin vaan, että onneksi olin ehtinyt tulla kotiin ennen kuin K soitti.

Tiesin etukäteen, että K selvittäisi sen asian. Sen verran jo luotin siihen. Olen ihan iloinen, että se selvitti sen heti silloin yöllä. Vietettiin muutama hempeä tunti siinä, ja joskus myöhään aamuyöllä se lähti hotelliinsa valmistautumaan työmatkalle lähtöön.

Kamala tarve K:lla oli puhua meidän suhteesta. Se oli mulle ihan outoa, en ole tottunut sellaiseen miehen puolelta. Lähinnä se halus tietää työmatkaansa ajatellen, että pitääkö se itseään nyt varattuna vai ei. Kyseli mitä mieltä mä olen, ja mitä mä haluan meidän suhteelta. Sanoin vaan, että en mä huvikseni sitä tapaile, että haluan tutustua, ja että hienoa olis, jos meidän jutusta tulis jotain enemmänkin. Sanoin sille myös, että olen yhden miehen nainen kerrallaan, ja että kun tapailen sitä, niin en tapaile muita (mitä nyt just muutama tunti aiemmin olin ollut toisen kanssa, heh). Päädyttiin sitten siihen, että ollaan varattuja.

Vaikka se puhuu tuollaisia, niin silti mulla on jotain ihme epäilyksiä sen motiiveja kohtaan. Ihan kuin se puhuis noita juttuja vaan sen takia, että se tietää saavansa naisen koukkuun niiden avulla. Mä edelleen epäilen, että onko se oikeesti kiinnostunut musta vai leikkiikö se mun kanssa vaan. Toisaalta ei pitäis miettiä tuollaista. Syystä tai toisesta se osoittaa kiinnostusta mua kohtaan, eikä kai pitäis miettiä että miksi. Pitäis vaan nauttia siitä, ottaa itse siitä irti sen minkä saa. K on sellainen mies, että mun pitäis olla onneni kukkuloilla siitä, että se osoittaa tuollaista kiinnostusta mua kohtaan. Varautunut olen silti, mikä mun mielestä on kuitenkin hyvä asia.

Nyt on kuitenkin aika tyhjä ja hämmentynyt fiilis tuosta viikonlopusta, joka ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Ja tyhjä fiilis senkin takia, että K on nyt siellä kaukana, eikä voida tavata pitkään aikaan. Suunnitteli se kuitenkin, että jos yritettäis jotenkin tavata silloin kun se on sen yhden päivän Suomessa ennen sille toiselle työmatkalle lähtemistään. Siihen yhteen päivään sen pitäis järjestää myös poikansa tapaaminen. Jotenkin tuosta tuli kans sellainen outo fiilis, että onko se jotenkin teeskenneltyä, että se yrittää osoittaa mun olevan sille niin tärkeä, että se tuollaiseen rakoon haluaa yrittää mutkin tavata. Onko tää vaan mun epävarmuutta vai onko mulla oikeestikin syytä olla varautunut? Oon ihan pihalla tuon K:n kanssa...
avatar
-Molla-

Viestien lukumäärä : 23
Join date : 09.08.2009
Ikä : 40

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Mollan varaelämä

Viesti  -Molla- lähetetty Ti Syys 08, 2009 8:02 pm

Olen kesälomalla. Heh. Pidän siis pitämättömiä lomapäiviäni nyt tällä tavalla kerran viikossa tiistaisin, kun on se terapiakin, ja lokakuun alusta on vielä lisäksi sellainen masennusta sairastaneiden vanhempien ja heidän lastensa vertaistukiryhmä, johon pojan kanssa osallistutaan. En ehtisi niinä tiistaina olla kuin puoli päivää töissä, joten kätevämpi näin, kun se sopi pomollekin.

Tulin kirjastoon koneelle, kun olin terapiasta tulossa. Ennen terapiaa olin kuntosalilla. Että tekee hyvää. Alkaa jo vähitellen tuntua, että on tullut käytyä siellä.

Mun pää on ihan sekaisin. Johtuu siitä, että olen ollut tänään ilman sekä Cymbaltaa että Lamotriginia, mikä taas johtuu siitä, että molemmat on loppu. Tai oikeestaan yhdet on vielä kumpaakin jäljellä, mutta säästän ne huomiseksi, kun torstaina on vasta rahaa hakea lisää. Lamotriginia olen jo muutaman päivän syönyt puolikkaalla annoksella samasta syystä. Täytyy toivoa, että selviän hengissä huomiseen.

Teki hyvää puhua terapiassa suhteesta K:hon. Se tuntuu nyt vaivaavan mieltä. En tiedä olenko vaan liian heikkoitsetuntoinen suhteeseen sen kanssa, vai olisko tässä nyt aika kehittää sitä itsetuntoa vai mitä pitäis tehdä. Toisaalta K on kyllä sellainen mies, että se ei varmaan kauaa liian heikkoitsetuntoista naista edes katsele, että kai kaikki on sitten ihan ok, jos mä vielä kerran kelpaan sille. Mun oma pää tästä heikosta itsetunnosta kai eniten kärsii.

Mun pää on nyt niin tukossa, ettei ajatus kulje millään. Pelottaa mikä fiilis aamulla on, jos nyt selviän edes iltaan asti hengissä ilman lääkkeitä. Voinhan mä ne viimeiset ennen huomisaamuakin tarvittaessa ottaa, mutta sen jälkeen on ihan pakko selvitä siihen torstaiaamuun ilman, joten yritän nyt vaan sinnitellä huomisaamuun. Toivottavasti on aamulla pää riittävän kasassa töihin lähtemään.

Mä vihaan lääkkeiden syöntiä!!!
avatar
-Molla-

Viestien lukumäärä : 23
Join date : 09.08.2009
Ikä : 40

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Mollan varaelämä

Viesti  Biancaliina lähetetty Ke Syys 09, 2009 12:30 am

Tulin pikaisesti moikkaamaan I love you
Kaunista syksyä ja hyvää vointia flower I love you

Jaksamisia lääkejuttujen ja muiden asioiden kanssa!!!
avatar
Biancaliina

Viestien lukumäärä : 70
Join date : 17.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Mollan varaelämä

Viesti  -Molla- lähetetty Ke Syys 09, 2009 5:48 pm

Kiitos, Biancaliina Smile

Taidankin jatkaa päikkyäni "oikean" tukarin puolella. Taitaa olla kätevämpi niin, kun sille sivustolle pääsen kännykästänikin. Taidan myös kopsata täältä nuo väliajan kommentit Mollan "oikeaan" elämään.

Että heipparallaa vaan.
avatar
-Molla-

Viestien lukumäärä : 23
Join date : 09.08.2009
Ikä : 40

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Mollan varaelämä

Viesti  -Molla- lähetetty Pe Syys 11, 2009 8:14 pm

Kai sitä täytyy tänne vaan kirjoitella, kun ei se tukari voi sitten toimia millään.

Eipä mulla oikeestaan mitään kirjoitettavaa ole. Mulla menee hyvin. Ainakin just tällä hetkellä taas vaihteeksi. Huomisesta kun ei koskaan tiedä.

Mä olen yrittänyt nyt panostaa itseeni oikein kunnolla. Olen käynyt kuntosalilla aina kun olen kyennyt, käynyt kävelemässä, mennyt ajoissa nukkumaan ja yrittänyt syödä hyvin. Mun aamu/iltapaino on nyt 60/62, joten olen vähän hoikistunutkin. Vaatteetkin tuntuu nyt mukavammilta päällä.

Olen myös väkisin alkanut yrittää miettiä positiivisia asioita itsestäni, jotta saisin kohotettua itsetuntoani. Tosin jo pelkästään liikunnan lisääminen on sitä kohentanut.

Että sellaista se K:hon tutustuminen on mulle tehnyt. Ei hassumpaa.

Olen tässä vielä töissä, mutta työmotivaatiota ei enää kyllä tälle päivälle riitä. Puoli neljään ajattelin vielä jaksaa täällä kuitenkin sinnitellä. Vaikka sama se kai vaikka aikaisemminkin lähtisin, kun on liukuva työaika. Miinussaldoa mulla on kaikkien pakollisten menemisten takia jo niin paljon, että puoli tuntia sinne tänne nyt ei hirveesti tunnu.

Enpä jaksa tällä kertaa enempää kirjoittaa, kun ei jaksa turhaan niitä näitä höpötellä. Kai se on pakko lähteä, kun ei musta täällä juuri hyötyä ole enää tänään.

Itse asiassa lähdenkin joo, kun muistin että voisin käydä kirjastosta hakemassa jotain ihmissuhde- ja itsetunnon kohotus kirjoja ennen kuin menen lapsia hakemaan...
avatar
-Molla-

Viestien lukumäärä : 23
Join date : 09.08.2009
Ikä : 40

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Mollan varaelämä

Viesti  -Molla- lähetetty Ke Syys 16, 2009 2:37 pm

Kirjoitin tämän tekstin jo maanantaina, mutta en saanut lähetettyä sitä perille asti, kun meillä netti jumitti töissä. Sain sen onneksi kopioitua talteen ja liitän sen tähän nyt:

Oli mukava, toiminnan täyteinen viikonloppu. Lauantaina oltiin lasten kanssa uimahallissa ja kaupoilla, ja eilen mun työpaikan henkilökuntakerhon järjestämissä lasten urheilukilpailuissa.

Poika tuli kolmanneksi oman sarjansa 60m:n juoksussa. Osanottajia tosin oli vaan neljä, mutta ne muut pojat oli kaikki sitä reippaasti isompia. Sarja oli 7-8 -vuotiaille, ja poika on vielä kuukauden verran 6. Pituushypyssä poika jäikin neljänneksi omintakeisella kaksiloikka hyppytyylillään... Smile

Tytön sarjassa oli ihan mielettömästi osanottajia, ja siinäkin suurin osa tyttöä isompia. Eihän se tietenkään kolmen parhaan joukkoon sijoittunut kummassakaan lajissa (30m:n juoksu ja pallonheitto), ja siitäkös se itku tuli. Eikä se itku meinannut loppua millään. Kotimatkalla poika kultainen tarjosi omaa mitaliaan pikkusiskolleen lohdutukseksi. Mutta ei tyttö sitä huolinut, kun se olisi itse halunnut saada oman mitalin (oikea asenne). Mäkin sanoin pojalle, että se on itse mitalinsa ansainnut, niin ei sitä kannata pois antaa, vaikka se olikin todella kultaisesti ajateltu. Voi sitä... I love you

Nyt olenkin sitten itse ihan poikki viikonlopusta. Kai mä olisin tarvinnut enemmän lepoa kuin mitä sain, vaikka nukkunut olenkin ihan hirveesti. Joka ilta olen mennyt pian lasten nukkumaanmenon jälkeen itsekin nukkumaan. En tiedä menenkö sitten liian aikaisin, kun olen jo pitkään herännyt ihan joka yö vessaan. Vai pitäisikö sitä vähentää juomista iltaisin. Väsynyt olen silti. Pitäis kai ostaa Beroccaa.

Sijoitin mä perjantaina tulleesta palkasta muutaman kympin E-Epa + E-Dha -valmisteeseen ja D-vitamiiniin. Täytyy varautua talveen noinkin. Rasvakapselit aloitinkin jo heti, mutta D-vitamiinin aloitan varmaankin vasta marraskuussa.

Mua pelottaa talvi taas ihan hirveesti. Kuinka mä jaksan... Yritän kuitenkin taas kaikkeni, että jaksaisin, vaikka neljänä edellisenä talvena en ole sitten lopulta jaksanutkaan. Kummasti sitä ihminen näköjään jaksaa silti hakata päätään seinään. Mutta jospa saisin pidettyä tulevana talvena itsestäni parempaa huolta. Liikuntaa olen nyt onnistunut lisäämään, mitä toivon pystyväni ylläpitämään pidempään kuin yleensä. Kuntosalilla käyminen on nyt aika hankalaa, kun palasin töihin, mutta tällä hetkellä pystyn siihenkin kuitenkin kerran viikossa + niinä viikonloppuina kun lapset ei ole kotona. Lasten kotona ollessakin olen iltaisin pystynyt ottamaan itselleni aikaa kävelylenkille lähtemiseen. Parina iltana viime viikolla jätin lapset ihan vaan kahdestaan kotiin leikkimään ja otin puhelimen mukaan, että ne sai tarvittaessa soittaa. Hyvin on sujunut. Kävely raittiissa ilmassa aina silloin tällöin on kyllä tehnyt hurjan hyvää. Olen tehnyt sellaista 45 minuutin lenkkiä reippaasti kävellen, missä onnistun kyllä saamaan tehokkaasti hien pintaan. Joinakin iltoina olen sitten polkenut kotona mun ellipsi cross trainerilla, mitä en kyllä jaksa varttia pidempään. Mutta vähän punnerruksia ja vatsoja + venyttelyt päälle, niin kai siitäkin hyötyä on. Ja siinä vartissa saan kyllä hien virtaamaan ja itseni ihan läkähdyksiin. Ja jospa sitä kunnon kohotessa jaksais pidempäänkin.

Nukkuminenkin on nyt paremmalla tolalla kuin viime talvena. Nyt tietokoneen ollessa rikki olen huomannut kuinka riippuvainen siitä olin. Tai lähinnä kai nettiriippuvainen. Nyt kun ei ole ollut tietokonetta käytössä, pääsen huomattavasti aiemmin nukkumaan. Telkkaria en jaksa kovin myöhään katsoa. Joitakin yhdeksän sarjoja kolmoselta katson silloin tällöin, enkä aina niitäkään. On sitten tullut mentyä ajoissa nukkumaan, kun ei ole ollut mitään tekemistä. Se yöheräily nyt vaan on toistaiseksi ongelmana, mutta jospa se siitä jossain vaiheessa jäisi pois. Nukahtanut olen kuitenkin helposti sekä illalla nukkumaan mennessä että sillon öisin herätessä.

Että jospa mä näillä eväillä nyt sitten selviäisin tulevasta talvesta. Vai asetanko mä vaan taas liikaa vaatimuksia itselleni. No sen näkee sitten.

K:ta on vähän ikävä. Tai en tiedä ikävä, mutta tylsää ettei nähdä pitkään aikaan.

Lainasin viime viikolla kaksi kirjaa kirjastosta: Seppo Jokisen Rakkautta etsimässä ja Irene Kristerin Tule lähelle mene pois. Olen lukenut ne jo melkein kokonaan ja ajattelin lueskella niitä uudestaankin. Kummassakin kirjassa käsitellään just niitä ongelmia mitä mullakin on ollut, ja kerrotaan niiden taustoista, mitkä mä olenkin pitkälti omassa elämässäni jo ymmärtänytkin. Mutta kyllä noi toi taas ihan uutta näkökulmaa ja syvyyttä asioiden käsittelyyn ja eväitä myös terapiaan. Mulla on ollut hurjan voimakas halu päästä elämässäni eteenpäin K:n tapaamisen jälkeen.

Olen tän kuun lopussa menossa taas sille yksityiselle psykiatrille, jota nyt olen kaksi kertaa tavannut. Ajattelin ehdottaa lääkitykseeni sellaista muutosta, että jos vähentäisin Cymbaltaa 30mg:aan. Ennen talvea sitä nyt ei ole mitään järkeä lopettaa, mutta jos pärjäisin edes vähän vähemmällä nyt kun se Fluanxol on tuonut selvää apua. Ja jos saisin siten vähän parannettua tunne- ja seksuaalielämääni, etten olisi niin tunnoton... En tiedä onko tuossa vähennyksessäkään järkeä ennen talvea, mutta mä tunnen voimakasta tarvetta saada vähentää sitä. Eikä mua ole lääkkeet edellisiltäkään romahduksilta pelastaneet. Uskon, että suurempi merkitys on omilla elintavoilla, eli nukkuminen, liikunta ja ruokavalio kuntoon. Ja enhän nyt kuitenkaan ole vielä tässä vaiheessa koko lääkityksestä luopumassa. Mutta jos tuleva talvi menee hyvin, niin sitten lääkitystä vois keventää vaikka enemmänkin. Koko tän hetkisen lääkityksen purkaminen kokonaan voi kyllä olla useamman vuoden prosessi, kun kuitenkin kolmea lääkettä syön. Ja tällä hetkellä Lamotrigin ja Fluanxol tuntuukin ihan jees-lääkkeiltä, mutta Cymbaltasta haluaisin eroon. En tiedä olenko mä hullu, kun elättelen toiveita sen annoksen puolittamisesta jo tässä vaiheessa. Mutta niin mä kuitenkin teen.
avatar
-Molla-

Viestien lukumäärä : 23
Join date : 09.08.2009
Ikä : 40

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Mollan varaelämä

Viesti  -Molla- lähetetty Ke Syys 16, 2009 4:49 pm

S herättää mussa sellaista turvallisuuden tunnetta mitä K ei herätä. Toisaalta mun pitäis löytää se turvallisuuden tunne omasta itsestäni eikä hakea sitä muista.

Siinä Irene Kristerin kirjassa oli hyvä käsite, "aikuinen lapsi". Aikuinen lapsi on usein riippuvainen ja hakee turvaa toisista ihmisistä. Mä olen sellainen. Mun pitäis kasvattaa aikuinen lapseni aikuiseksi. Sen kirjan mukaan olen kuitenkin jo sellaisessa vaiheessa, että olen toipuva aikuinen lapsi. Se on hyvä se.

Aikuisuutta odotellessa...
avatar
-Molla-

Viestien lukumäärä : 23
Join date : 09.08.2009
Ikä : 40

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Mollan varaelämä

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa