Turvapaikka

Sivu 1 / 4 1, 2, 3, 4  Seuraava

Siirry alas

Turvapaikka

Viesti  piikkilankaa lähetetty Ti Elo 11, 2009 4:23 pm

Olisi niin paljon purettavaa, etten tiedä mistä aloittaa!!!

Kaikki on ollut aivan hirveää... Crying or Very sad Kotona miehen kanssa, oloni muutenkin, ja pisteenä i:n päällä, terapia. Siitä kai ensin jotakin, viime viikolla päättyi kuuden viikon kesätauko, olin odottanut ja pelännyt sitä NIIN kauan!! Ja sitten, istuin aivan mykkänä ja liikahtamatta, en saanut ainoatakaan sanaa suustani!!!!! Tuntui, että terapeuttikin vain ärsyyntyi minuun, lopetti tunninkin etuajassa, ja sain seuraavan ajan kolmen viikon päähän... Sad eli vielä kaksi viikkoa. Hänellä ei kuulemma ollut aikoja. Menin kotiin, enkä päässyt edes sisälle asti, istuin keskellä pihaa ja itki ja itkin... On tuntunut aivan siltä, että viimeinenkin ihminen hylkäsi minut. Olen aivan oman onneni nojassa, kukaan ei välitä minusta, voinnistani eikä pärjäämisestäni.

Miehen kanssa tilanne on Paha, yksinkertaisesti. En edes jaksa kirjoittaa...en halua ajatella, koska nyt olen yksin, haluan vain kuvitella, että kaikki on hyvin. Vielä muutaman tunnin.

Ja sitten kun tuo tukarikin on pois pelistä, niin olen ollut niin järjettömän yksin ja epätoivoinen!!! Olen miettinyt vain kuolemaa ja kuolemaa... ja suunnitellut soittavani kriisipuhelimeen, mutten ole uskaltanut...pelkään, että en saakaan sanaakaan suustani, samalla tavalla, kuin terapiassa.
avatar
piikkilankaa

Viestien lukumäärä : 91
Join date : 11.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Turvapaikka

Viesti  piikkilankaa lähetetty Ke Elo 12, 2009 1:51 am

Minulla olisi tarve kirjoittaa, mutta en saa mitään ulos. Tämä tauko terapiasta tekee niin kipeää! Kun koko kesän jaksoin sen ajatuksen voimalla, että sen ja sen verran aikaa kun vielä kestän yksin, niin sitten alkaa säännöllinen terapia...kun koko kevätkin oli niin rikkonaista. Ja koko kesän keskustelin itseni kanssa, että tähän terapeuttiin minun on aivan pakko koittaa luottaa, ja heittäytyä siihen. Tämä tuntuu nyt siltä, kuin olisi vedetty matto jalkojen alta...Että taas tuli totuus heti ilmi, kehenkään ei voi luottaa. Terapeutteihin kaikkein vähiten, he katoavat aina, ja jättävät yksin.

Ja jos joka kerta käy näin, että kun en pysty puhumaan, siitä rangaistuksena tulee viikkojen tauko, niin eipä minulla montaa käyntiä tänä loppuvuonna tule. Koska siltä tämä minusta tuntuu, rangaistukselta siitä. Tosin alusta asti tiesin, etten varsinaisesti mahdu terapeutin kalenteriin, ja sekin tuntuu pahalta. Kaikki vanhat "kenelläkään ei ole aikaa minulle-ajatukset" on tosi pinnassa. Ei tuosta mitään tule. Ja nyt kun sitten vatkaan tätä vielä pari viikkoa, niin olen täysin varma, että terapeutti inhoaa minua niin paljon, ettei halua nähdä enää ikinä. Tosin taidan ajatella jo nyt niin. Ei tuosta tule mitään No

Ja millä ihmeellä pärjään nämä pari viikkoa?? Ja mitä ihmettä muutenkin minkään kanssa, apua kun en mistään a) saa, b)pysty hyödyntämään Ja toisaalta, millä pärjään ylipäätänsäkin, kun ei se parin viikon päästä oleva käynti mitään auta, jos istun taas mykkänä, ja sitten odotan taas kuinka kauan seuraavaa käyntiä.

V*ttu.

Ja koko ajan on vain paha olla ja kaikki niin hemmetin sekaisin!

Minulla on mennyt usko kokonaan, että minua terapia auttaisi. (tai että edes saisin sitä) Enkä minä jaksa mitään...
avatar
piikkilankaa

Viestien lukumäärä : 91
Join date : 11.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Turvapaikka

Viesti  Tikru lähetetty Ke Elo 12, 2009 2:20 am

Voi Piikkis, tulee surullinen olo sinun puolestasi. Voin niin hyvin kuvitella omallekin kohdalleni sen, miltä tuntuisi palata ensin pitkältä terapialomalta kykenemättömänä puhumaan ja joutua sitten vielä toisen kerran "karkoitetuksi" viikkokausiksi.

Pitäisiköhän sinun varautua seuraavaan kertaan kirjoitetulla lappusella, jolla kertoisit luottamisvaikeuksistasi ja siitä pahasta mielestä, jonka tämänkertainen hylkääminen aiheutti? Antaisit sen, jos et pystyisikään puhumaan. Siten terapeutilla olisi mahdollisuus ymmärtää vähän sitä maailmaa, jossa olet viime viikkoina elänyt.

Olisi varmasti tärkeää, että tapaamisia olisi riittävän useasti ja säännöllisesti, jotta luottamuksen olisi edes mahdollista syntyä. Olen huomannut omissa hoitosuhteissani, että jo viikonkin tauon jälkeen on vaikeampaa puhua ja päässä jylläävät ajatukset hoitohenkilön inhosta minua kohtaan.

Onko sinulla asioita tai ihmisiä, joihin tukeutua tai joista saada voimaa ennen seuraavaa terapia-aikaa?
avatar
Tikru
Admin

Viestien lukumäärä : 119
Join date : 08.08.2009
Ikä : 37
Paikkakunta : Oulu

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Turvapaikka

Viesti  höpsöliini lähetetty Ke Elo 12, 2009 2:17 pm

(((Piikkis)))

Olit kyllä ajatuksissani tauon aikana ja tunsin avuttomuutta kun en tiennyt miten sinuun saisin yhteyttä!!

Älä soimaa itsäsi liikaa tuosta, ettet saanut sanottua mitä olisit halunnut. Kahden vuoden terapian jälkeen minullekkin käy niin! Varsinkin silloin kun on iso "lataus" päällä, eli olisi todella paljon sanottavaa.
Suosittelen, että otat kopiot näistä kirjoituksistasi. Sen enempää niitä sensuroimatta tai lukematta. Senkun kopsaat ja annat. Näin terapeutilla on "oikoreitti" ajatuksiisi!

Ja sinne kriisipuhelimeen voit sanoa suoraan, että on niin paha olla, ettet saa oikein puhuttua.Ne ymmärtävät.

Lähetän sadepisaroiden muodossa sinulle voimaa jaksaa vielä pari viikkoa!!
avatar
höpsöliini

Viestien lukumäärä : 125
Join date : 10.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Turvapaikka

Viesti  piikkilankaa lähetetty Ke Elo 12, 2009 3:13 pm

((Tikru)) minulla onkin kirjoitusprojekti menossa seuraavaa terapiakertaa varten, terapeutinkin kehoituksesta. Kiitos myötätunnosta!
((Höpsis)) Tämä on merkillistä, kuinka voi ajatella ja kaivata "teitä" tukarin päikkyläisiä! Koska minäkin mietin sinua tauolla! Välillä ajattelen, että kuinka hölmöä se oikeastaan on, kun enhän edes tiedä kuka sinäkin olet! Ja silti muka niin tuttu...ja tärkeä!

Ja miten lie, tässäkö tämä hulluus tosissaan punnitaan, mutta heti on turvallisempi ja parempi olo, kun tämä varatukari on olemassa. Oma rakas päiväkirja!!! Ja kuinka iloiseksi tulinkaan, kun oli vielä ihania viestejä odottamassa. Minunko elämäni köyhää Embarassed

Eräs tuttu tyttö aloitti nyt samassa koulussa, jossa minäkin aikanani kävin yhden lukukauden kärsimässä. Olen kovasti häntä nyt kannustanut ja tukenut, isossa muutoksessa, ja koittanut olla reipas ja aikuinen hänelle. Ja samaan aikaan huutanut äänettömästi omaa tuskaani, ne muistot sieltä nousee tulvan lailla. Elämä silloin oli täyttä helvettiä. Minua kiusattiin, olin silloin jo todella huonossa kunnossa, minulla ei ollut yhtään ketään, koulu oli hirveää, jatkuvaa paniikkia siitä etten osaa, en Pysty asioihin, ja ajattelin vain kuolemaa, itkin vuorokaudet ympäriinsä...Minun oli aivan järjettömän paha olla!!! Lopulta sitten jätin koulun kesken, ketään ei kiinnostanut kyllä sekään. Ja senkin jälkeen kaikki meni niinkuin meni...Jälleen kerran, entäpä jos olisin silloin saanut apua?? Mikä olisi tilanne nyt? Siitä on kymmenen vuotta! Ja olen yhä nenääni myöden samassa suossa! Evil or Very Mad

Tämä koulujen alkamisaika on minulle aina pahaa aikaa, siihen liittyy niin paljon epäonnistumisen tunnetta, ja ulkopuolisuutta, ja en oikein edes saa kiinni mitä kaikkea...olo on kuitenkin vuodesta toiseen aina tähän aikaan kurja. Vaikka syksystä pidänkin muuten.

ja palaanpa taas terapia-aiheeseen Rolling Eyes (ajattelen sitä lakkaamatta) Minun on pakko pystyä nyt kirjoittamaan rehellisesti, vaikka hävettää kuinka, ja on vaikeaa. Mitä menetettävää minulla on???

Ahdistaa kotityöt. Kaikki on taas kasaantunut koko kesän. Niin pahasti, etten saa aloitettua enää mistään. Tarvisin apua, mutta mistä?
avatar
piikkilankaa

Viestien lukumäärä : 91
Join date : 11.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Turvapaikka

Viesti  piikkilankaa lähetetty Ke Elo 12, 2009 7:37 pm

Minusta tuntuu, etten ihan oikeasti tajua mitään. Kävin kolmessa paikassa tekemässä pakollisia ostoksia, ja maksoin kortilla, niinkuin aina. Juuri uusitulla kortilla, ja siinäpä oli sitten muuttunut se pankki vai visa-juttu creditiksi ja debitiksi, ja minähän sitten sekoilin oikein urakalla. En millään tajunnut kumpi on kumpi, ja näkyi nyt sitten puolet menneen luoton puolelta, tyhmä tyhmä tyhmä Embarassed Kassalla tuli kunnon paniikki, niin eihän siinä sitten pää toiminut ollenkaan...pääasia oli vain päästä pois ja äkkiä. Siis kertaa kolme. Voi vittu. Joku muu olisi voinut oppia kerrasta, mutta en minä... valuin hikeä ja tärisin ja vapisin, enkä nähnyt enkä kuullut mitään. Tuollainen asia, ja se riittää suistamaan minut täysin raitelta.

Tuntuu, että käyttäydyin kuin vammainen. Ja siis luultavastihan kukaan ei minuun kiinnittänyt huomiota, mutta minähän nyt sitten tietenkin mietin täällä kotona, etten enää ikinä kehtaa mennä sinne ja sinne kauppaan jne...Minulla ei ole oikein edes mielikuvaa, miten selviydyin kotiin. Minä en jaksa tätä!!!! Kun minusta ei ole yhtään mihinkään.
avatar
piikkilankaa

Viestien lukumäärä : 91
Join date : 11.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Turvapaikka

Viesti  piikkilankaa lähetetty To Elo 13, 2009 2:20 pm

Onnistuin taas illalla suututtamaan miehen, aihe oli jälleen Se Perinteinen... Embarassed Kun minusta ei ole siihen...hän jankkasi ja ajnkkasi, minä yritin selittää ja kertoa, hän ei edes halua ymmärtää! Hän nukkuin taas sitten yön sohvalla. Ja hän tietää, että nukun lääkkeillä, miksi hänen pitää aina aloittaa Se Keskustelu illalla sen jälkeen, kun varmasti tietää minun jo ottaneen lääkkeen, eli olen jo jokseenkin sekaisinkin, ja todella väsynyt. Olen sitäkin koittanut selittää, että tuo nukkuminen on minulla muutenkin niin vaikeaa, että iltaisin olisi hyvä olla rauhallista ja levollista. Mutta kun hän ei halua ymmärtää Evil or Very Mad Hän ei välitä. Välillä minusta tuntuu, että aivan yksinkertaisesti vihaa minua. Niin joo, eilisen "keskustelun" lopputuloshan oli taas se, että meillä ei olisi mitään ongelmia, jos minä vain olisin toisenlainen Crying or Very sad Just joo... Olen niin käsittämättömän väsynyt tähän elämään!!!!!

No ilta kun oli tuollainen, näin koko yön painajaisia, ja heräsin aamulla niin kipeänä, että pään kääntäminen vihloi, ja jokainen liike tekee edelleen kipeää, jopa jalkojen kaikki lihakset on aivan krampissa. Heräsinkin kerran siihen, että olin jännittänyt kaikki lihakset äärimmilleen. Hampaisiinkin sattuu, eli olen kai purrut hampaitakin.

Ja minun pitäisi sitten ensi viikkokin vielä pärjätä yksinäni, ja tätäkin (vitun) viikkoa on jäljellä vielä vaikka kuinka. Kun nyt selviäisin edes tästä päivästä...

On vasta aamu, ja minun on jo paha olla.

Vanhempieni piti tulla tänään käymään, mutta eivät he sitten jaksakaan kuulemma. Oikeasti aivan sama. Varsinkin kun huusholli on ihan järkyttävä. ja minun näin paha olla.

Ei mistään tule taas mitään No
avatar
piikkilankaa

Viestien lukumäärä : 91
Join date : 11.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Turvapaikka

Viesti  piikkilankaa lähetetty To Elo 13, 2009 8:05 pm

Tämä on ollut täydellinen masennuspäivä. Olen vain maannut sängyssä ja tuijottanut seinää. Ja on paha olla. Olen yrittänyt tiskata, mutta päädyin vain itkemään keittiön lattialle. Yritin pestä pyykkiä, mutta jäin istumaan makuuhuoneen lattialle...ja vain tuijotin eteeni ja hoin ettei tule mitään Crying or Very sad Yritin lähteä ulkoilemaan, mutten jaksanut liikahtaakaan.

Tässä elämässä ei ole pienintäkään mieltä. Koko ajan on paha olla, mikään ei suju enkä jaksa mitään. Mihin kaikki voimani menee? Ja ennen kaikkea, mitä teen tälle elämälleni?? Kun en jaksa näin! Miksi vointini ei parane millään? Miksi muut toipuvat ja minä en? Tätäkö on luvassa loppuelämäksi?

On hirvittävän paha olla.
avatar
piikkilankaa

Viestien lukumäärä : 91
Join date : 11.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Turvapaikka

Viesti  toivotonko lähetetty Pe Elo 14, 2009 6:48 am

Joo.Samat fiilikset.
avatar
toivotonko

Viestien lukumäärä : 171
Join date : 09.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot http://irc.galleria.net

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Turvapaikka

Viesti  piikkilankaa lähetetty Pe Elo 14, 2009 2:07 pm

Otin eilen itseäni niskasta kiinni, ja ajattelin, että nyt on tosiaan tehtävä jotakin tälle elämälle, otin yhteyttä sellaiseen tukihenkilö-järjestöön, josta oltiin kyllä sitä mieltä, että sellainen tulisi minulle tarpeeseen, mutta täälläpäin ei oikein ole...ja se aluevastaava-ihminen alkoi sitten tyrkyttämään jotain kaukoparannus ja meditaatioryhmää Rolling Eyes Joo-o. Kaikki vaan menee päin helv... No No sain jonkun ihmisen yhteystiedot kyllä, hän on vain aika kaukaa, en millään haluaisi mitään puhelinkeskustelu-tukea, vaan nimenomaan elävän ihmisen...ja sitä paitsi, sain vain lankapuhelinnumeron, en minä uskalla soittaa sellaiseen, siihenhän voi vastata kuka tahansa, ja mitä minä sitten sanon??? Onko minulla nyt taas asenneongelma, vai eikö tästäkään tosiaan tule mitään?? Toivoin salaa, että saisin sellaisen ihmisen, jonka kanssa voisi käydä vaikka kävelemässä ja jutella samalla. Kun minulla ei ole ketään nimenomaan livenä. Masennuin taas vain lisää.

En tiedä... Sad
avatar
piikkilankaa

Viestien lukumäärä : 91
Join date : 11.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Turvapaikka

Viesti  piikkilankaa lähetetty Pe Elo 14, 2009 2:42 pm

Niin joo, unohtui melkein. Tuosta tukihenkilöstä vielä, hän jonka yhteystiedot sain, olisi joku vanhempi nainen. Minä kiittämätön paska ajattelen vain, että siis joku eläkemummo...ei No Ehkä minulla on se asenneongelma, ja on paras että vain pysyn yksin täällä kotona hautomassa synkkiä ajatuksiani. Mutta ihan oikeasti, miksi kaikki on näin toivotonta?

Avun saaminenkin joka paikasta. Kun en saa apua, mistään. Kun se piste, etten vain enää selviä, alkaa olla lähellä.

Mihin oikeasti enää voin ottaa yhteyttä?
avatar
piikkilankaa

Viestien lukumäärä : 91
Join date : 11.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Turvapaikka

Viesti  höpsöliini lähetetty Pe Elo 14, 2009 7:51 pm

Moiks!

hienoa! Yritit saada apua!!
Onko teilläpäin mielenterveystoimistoa? Psykiatrian poliklinikkaa? Terveyskeskuksessa psykologia tai psy sairaanhoitajaa?
Nämä tahot tulevat ensimmäisenä mieleeni.

Mikset muuten kokeilisi tuota tukihenkilöä? Hänellä voi olla iän tuomaa näkemystä, josta voisi olla sinulle apua?

Jaksuhaleja!!
avatar
höpsöliini

Viestien lukumäärä : 125
Join date : 10.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Turvapaikka

Viesti  piikkilankaa lähetetty La Elo 15, 2009 12:40 am

Höpsöliini, äärettömän hyvä kysymys, miksi reagoin noin tuohon tukihenkilön ikään scratch ? Koska sehän on aivan järjetöntä!

Mutta jotenkin kai minulla on sellainen olo, että vanhemman naisen asenne minua kohtaan olisi jotenkin vähättelevä, aliarvioiva, mutta miksi?? "Nykyajan nuoret" Vaikken nyt varsinaisesti enää niin nuorikaan ole. Kyllä minun olisi pakko uskaltaa ottaa yhteyttä, mutta minä vihaan puhelinta!!! Varsinkin, kun en yhtään tiedä millainen tai kuka, siellä toisessa päässä on. Ei ole valmista käsikirjoitusta. Tuon kyselyn sain hoidettua sähköpostilla, siksi se onnistui. Entä jos puhelimeen vastaa joku muu? Entä jos en kertakaikkiaan tule hänen kanssaan juttuun Embarassed ? Tai en saa sanaakaan suustani?

Ja sitten toiseen aiheeseen. Tein sen taas...otin yhteyttä erääseen ihmiseen, jota olen piinannut asioillani vaikka kuinka kauan, hän on menneisyydessa minua paljon auttanutkin, mutta viime vuodet lähinnä tuottanut tuskaa. Olin niin päättänyt, etten enää Ikinä ota häneen yhteyttä, mutta taas tein sen Evil or Very Mad Päätös piti varmaan puoli vuotta. Hävettää ankarasti Embarassed Näiden takia tukihenkilö voisi olla hyvä, olisi joku jonka kanssa selvitellä tätä tilannettani, ettei tarvitsisi padota puolta vuotta, ja kaataa sitten sitä lastia jonkun sellaisen niskaan, jolle se ei kuulu.

Hävetti se purkaus niin, että sen silkan häpeän voimalla siivosin vähän, ja tiskasin ja laitoin ruokaa, edelliskerrasta onkin aikaa. Nyt vain sitten pelkään, että vastaako hän ja jos, niin mitä Embarassed

Haluaisin kirjoittaa joskus jotakin kivaa, joten yritän tehdä sen nyt heti. Kävin päivällä kirjastossa, enkä saanut paniikkia Surprised (kävin kyllä myös ostamassa jäätelön, ja se ei mennytkään yhtä hyvin...)
avatar
piikkilankaa

Viestien lukumäärä : 91
Join date : 11.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Turvapaikka

Viesti  piikkilankaa lähetetty La Elo 15, 2009 5:59 pm

Näin viime yönä unta, että olin matkustamassa junalla jostakin tuntemattomasta paikasta, jonnekin, päiväkotikaverini kanssa, en ole nähnyt häntä oikeasti yli kymmeneen vuoteen, mutta olimme siis unessa aikuisia molemmat. Minulla oli todella iso ja painava kassi, asema oli täynnä ihmisiä, ja rottia ja jätteitä, minulla oli sellainen paniikkiahdistus, että myöhästyn junasta, ja olisin jostakin syystä halunnut tahallani unohtaa sen kassin laiturille, mutta kaverini pakotti minut ottamaan sen mukaan. Juna oli täynnä juopuneita ihmisiä, ja niitä jätteitä oli haisevina ja nestettä tihkuvina penkit täynnä, olin aivan lopuun väsynyt, ja ajattelin vain, että minun on pakko päästä istumaan, ja samalla teki niin pahaa, että olin oksentamaisillani. Siellä oli eläinten raatojakin ympäriinsä... Kamala uni. Heräsin sitten.

En tiedä millainen olen. Olen joka tilanteessa erilainen, ja käyttäydyn aina väärin, olen aina joko liian tuttavallinen, tai sitten liian jotenkin virallinen ja syrjäänvetäytyvä. Minä en osaa.

Pidän ihmisistä, pidän melkein jokaisesta tapaamastani ihmisestä, mutta minun on niin hirveän vaikea olla, en tiedä miten olla! Menee aina jotenkin uuden ihmisen kanssa pitkään, katsellessa ja tunnustellessa, miten hänen kanssaan olen...kun minä en jotenkin itsessäni ole "minkäänlainen" vaan joka ihmisen kanssa erilailla...jotenkin kuulostelen, että millaisena minut ehkä hyväksytäisiin, tai jotakin sentapaista? Miten puhun, millaisia sanoja käytän, olenko hiljainen ja puhelias, eloisa vai rauhallinen, kaikki.

Ja usein ajattelen itsekseni, että voisinpa jotenkin nauttia ihmisistä, ilman että he joutuvat kärsimään minua...voisin olla heidän kanssaan olematta olemassa... Embarassed Häpeän olla olemassa.
avatar
piikkilankaa

Viestien lukumäärä : 91
Join date : 11.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Turvapaikka

Viesti  piikkilankaa lähetetty La Elo 15, 2009 6:03 pm

Ja jotkut ihmiset saavat minussa aina aikaan hirveän ylivireyden, ja toiset taas sellaisen jähmettyneen olon. Se on täysin kontrolloimatonta, en vain voi sille mitään. Se on pelottavaa.

Saattaisi olla helpompaa, jos voisin elää näkemättä yhtäkään ihmistä. Tämä on liian vaikeaa.
avatar
piikkilankaa

Viestien lukumäärä : 91
Join date : 11.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Turvapaikka

Viesti  höpsöliini lähetetty La Elo 15, 2009 10:32 pm

Moiks!

Jeps, tiedän tuon tunteen, että kun yrittää miellyttää toista tullakseen hyväksytyksi. Sen kaiken alta on hirmuisen vaikeaa löytää sitä omaa itseään!

Minä olen tutustunut sinuun kirjoitusten perusteella, enkä usko että oikeasti ihmiset millään lailla kärsivät sinusta! Minä olen saanut kuvan herttaisesta, tunteellisesta ihmisestä. Tuo tunne mikä sinulla on itsestäsi toisten seurassa on ihan varmasti sairauden aiheuttamaa vääristymää!

Jaksuhaleja!!

(huomaatko, maltoin olla käyttämättä yhtään hymiötä!!!!!)
avatar
höpsöliini

Viestien lukumäärä : 125
Join date : 10.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Turvapaikka

Viesti  piikkilankaa lähetetty Su Elo 16, 2009 12:39 am

Crying or Very sad Meillä on taas helvetti irti kotona...olen yrittänyt uskaltaa soittaa kriisipuhelimeen varmaan jo tunnin, kerran jo soitinkin, mutta kun se hälytti ja hälytti, katkaisinkin puhelun, mä en uskalla Crying or Very sad Siis minun olisi pakko saada puhua jonkun kanssa, mutta en uskalla. En tiedä mitä sanoa. On vain niin hirveä olo, ja tunne, että nyt en kyllä selviä enää yksinkertaisesti...en tiedä mitä tehdä! Eihän tää voi olla totta No Crying or Very sad
avatar
piikkilankaa

Viestien lukumäärä : 91
Join date : 11.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Turvapaikka

Viesti  piikkilankaa lähetetty Su Elo 16, 2009 1:27 am

En minä saa soitettua, ja se siitä. Minun on pakko koittaa vain hengittää minuutti kerrallaan. Kirjoitin paljon, vien sen maanantaina terapeutille, niin oli puhe, että voin viedä kirjoituksen jo ennen seuraavaa käyntiä. Täytyy vain toivoa, että hän lukee sen, jos jostain kuitenkin löytyisi minulle aikaa...kun nyt on kyllä niin, etten selviä sinne seuraavaan käyntiin Crying or Very sad En ylipäätänsäkään selviä enää yksin tämän tilanteen kanssa. Nyt on asiat niin pahasti jo.

En kyllä usko, että enää voin selvitä mitenkään...mutta yritän nyt jotenkin sinnitellä alkuviikkoon, mutta siitä eteenpäin selviäminen vaatii kyllä sitten, että jotakin isoa tapahtuu, muuten...en tiedä No

En osaa muuta sanoa, kuin etten olisi uskonut, että kotiasiat tähän malliin menee, vaikka pitkään onkin kamalaa ollut Crying or Very sad
avatar
piikkilankaa

Viestien lukumäärä : 91
Join date : 11.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Turvapaikka

Viesti  Aikuinen lapsi lähetetty Ma Elo 17, 2009 12:25 am

(((Piikkinen))), olen käynyt lukemassa kuulumisiasi, mutta vasta tänään sain rekisteröityä itseni käyttäjäksi. Haluaisin tiedustella sinulta, että onko sulla messengeriä? Olisi kiva jutustella privaatisti - niin kovin tuttuja ovat ajatuksesi ja tuntemuksesi.

Aikuinen lapsi

Viestien lukumäärä : 4
Join date : 16.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Turvapaikka

Viesti  piikkilankaa lähetetty Ma Elo 17, 2009 1:42 am

Lapsonen, ei ole messengeriä...mutta jotain muuta voisi koittaa keksiä, sähköposti tai facebook...tai jotain?

Tänään on ollut kovin toisenlainen päivä. Olen voinut hetkittäin jopa aivan hyvin, mikä on ollut ihmeellinen tunne. On ollut kevyempi olo. Kaikki asiat on olemassa, mutta olen tarkoituksella työntänyt niitä syrjään, ja se on välillä onnistunutkin. Olen vain huilannut. Mies on ollut rauhallinen, ja epäilyttävän hyväntuulinen, haki jopa ruokaakin, ettei minun tarvinnut tehdä. Olen vain lepäillyt, lukenut ja istunut netissä.

Nyt alkaa taas tämä tuttu ilta-ahdistus vallata oloa.

En tiedä mitä tekisin sen kirjoitukseni kanssa, tuskinpa uskallan sitä terapeutille etukäteen viedä... taas tuntuu, että kai minä vielä viikon sinnittelen. On hirveä ajatus, että aiheuttaisin vaivaa hänelle. Ja sitten kun on vielä se ajatus, että hän inhoaa minua...

Se tukihenkilöasia minun pitäisi saada kyllä hoidettua. Mistä saisin rohkeutta?

Puhuminen menee jatkuvasti vaikeammaksi, se alkaa olla pikkuhiljaa joka tilanteessa ylivoimaista, tällä tahdilla olen muutaman kuukauden päästä täysin mykkä. Vihaan tuottaa minkäänlaista ääntä. En tajua itseäni. Vaikka kuinka olisi mielessä, mitä sanon, yritän ja yritän, enkä saa ääntäkään. Ja vaikka kuinka haluaisin sanoa jotakin, se ei vain onnistu. Ja se ongelma on kyllä selvästi kärjistynyt nyt kesän aikana.

Tunnen itseni täysin elinkelvottomaksi!
avatar
piikkilankaa

Viestien lukumäärä : 91
Join date : 11.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Turvapaikka

Viesti  piikkilankaa lähetetty Ma Elo 17, 2009 1:50 am

Höpsöliinille piti vielä sanoa, että kovin hämmentävältä tuntuu, että kukaan voisi pitää minua herttaisena. Minusta tuntuu, että se on jokseenkin viimeinen sana kuvaamaan minua! Mutta kiitos silti kauniista sanoistasi, mietiskelen niitä.
avatar
piikkilankaa

Viestien lukumäärä : 91
Join date : 11.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Turvapaikka

Viesti  Aikuinen lapsi lähetetty Ma Elo 17, 2009 3:27 am

Facebookhan olisi mainio paikka keskustella Smile. Onko sulla anonyymia sähköpostiosoitetta, jotta voisin lähettää sulle mailia? Mulla ei ole kuin omalla nimelläni oleva osoite, joten en viitsi sitä tänne laittaa...

Ihana kuulla, että olet saanut tuntea keveämpääkin oloa!

Aikuinen lapsi

Viestien lukumäärä : 4
Join date : 16.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Turvapaikka

Viesti  piikkilankaa lähetetty Ma Elo 17, 2009 7:05 pm

(Lapsonen, yritin ainakin laittaa sinulle yksityisviestiä...)

Olen taas sellainen jähmeä, sellainen hiljainen jäytävä ahdistus. Enkä jaksa tehdä mitään...ja silti on paha olla mitään tekemättäkään. Nukkuminen on taas aivan kummallista, näen hirveästi todella ahdistavia unia, ja heräilen paniikkioloihin, kun en saa henkeä. Se hetki, kun olen vaipumassa uneen, se valveen ja unen raja, on pahin, siitä säpsähdän monta kertaa hereille, kun tulee yhtäkkiä niin paha olla.

Terapiaan olisi vielä viikko. Ja nyt tuntuu siltä, että olisipa ihana jättää menemättä! Etten mene enää ikinä. No, en minä niin tee.

En ole saanut pyydettyä sitä tukihenkilöä...mikään kellonaika eikä viikonpäivä ei tunnu sopivalta soittaa. Ja sitten kaikki nämä fiksut ajatukset...etten oikeasti tarvitse mitään, en saa rasittaa ketään jne...ja kuka hän sitten olisikin, vihaisi ja inhoisi minua kuitenkin, tai ei ymmärtäisi alkuunkaan ja tuntisin itseni entistä typerämmäksi. Ja ihan oikeasti en uskalla soittaa.
avatar
piikkilankaa

Viestien lukumäärä : 91
Join date : 11.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Turvapaikka

Viesti  Aikuinen lapsi lähetetty Ti Elo 18, 2009 1:57 am

(((Lankanen))), sain viestisi ja lähetin sulle sähköpostia. Juttelemisiin!

Aikuinen lapsi

Viestien lukumäärä : 4
Join date : 16.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Turvapaikka

Viesti  piikkilankaa lähetetty Ti Elo 18, 2009 8:24 pm

Äh. Väsymyspäivä ja ahdistuspäivä.

Sain päivällä tekstiviestin eräältä ihmiseltä, että hän oli meilläpäin, ja luin sen kai jotenkin niin kiihdyksissä, etten sitten ilmeisesti ymmärtänyt mitä siinä luki, kuvittelin että hän haluaisi tulla poikkeamaan, ja soitin hänelle samantien innosta puhkuen, että tulkaa vain, olen kotona!! No siinä viestissä oli selvästi kyllä lukenut, että hän on menossa ohi, mutta ei pysty pysähtymään, että terveisiä vain, ja mitä kuuluu jne Embarassed Tunsinpa itseni taas erinomaisen tyhmäksi!! Sen kerran, kun spontaanisti soitan...On ollut niin käsittämättömän nolo olo. Hän ei ole mikään sillä tavalla kaveri tai hyvä tuttu, vaan..no, joka tapauksessa se oli äärettömän noloa. ja on leimannut koko päivää.

Kävin sitten häpeän voimalla ruokakaupassa, kun en kestänyt enää olla itseni kanssa kotona.

Jotain hyvää: nukuin viime yön ilman lääkkeitä.

Mutta en tiedä...se kesän ylivireys ja nukkumattomuus on kummasti vaihtunut tähän, että nukkuisin vuorokauden ympäri. Missä on keskitie tässäkin?

Kesällä ahdistaa, syksyllä on suru, talvella masentaa, keväällä on hetken helpompaa, se hetki, kun on jo reilusti kevät, mutta ei vielä lähelläkään kesä.

Väsyttää vain. Elämä ja olemassaolo.
avatar
piikkilankaa

Viestien lukumäärä : 91
Join date : 11.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Turvapaikka

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 1 / 4 1, 2, 3, 4  Seuraava

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa