Sinä ja minä liikennevaloissa

Siirry alas

Sinä ja minä liikennevaloissa

Viesti  ewe lähetetty Ti Elo 25, 2009 7:18 pm

Tästä on varmaan ennenkin ollut puhetta Tukarilla, mutta oletteko koskaan tavanneet terapeuttianne off-duty jossain epätavallisessa paikassa tai pelkäättekö tapaavanne? Mikä olisi paha paikka?

Minusta oli aika paha, kun vuosia sitten näin mun esh:ta (siis jonka kanssa kävin vakituiseen keskustelemassa) tanssilattialla. Tilanne oli vielä se, että me molemmat olimme tanssimassa (olen aina inhonnut tanssimista, en tajua, mitä edes tein siellä!) ja älysin yhtäkkiä miehen olkapään takaa jonkun tutun naaman Rolling Eyes Olin siihen aikaan vielä aika säikkynä ja kaapissa ongelmineni, niin että kuvittelin näkeväni hänet joka paikassa Shocked Sittemmin olen nähnyt ex-psykoani vanhempainillassa – onneksi se oli sellainen massatilaisuus, niin etteivät lapsemme sentään samalla luokalla olleet. Tällaista se on pienessä kaupungissa. Olen kehittänyt itselleni jonkinlaista kuorta ja yrittänyt olla hyperventiloimatta ja säpsähtelemättä, kun näille tilanteille ei tunnu mitään voivan Embarassed Voisi olla paha tavata jossain uimahallin saunassa tai kampaajalla – tai entäs sitten jossain harrastuspiirissä (!!!) Kuvitellaan jokin kielen alkeisryhmä, jossa opettaja päättäisi pistää opiskelijat työskentelemään pareittain… Embarassed

Mun terapia loppui huonoihin fiiliksiin, joten en mielellään tapaisi ex-psykoani oikein missään. Sitä vastaan mulla ei olis mitään, jos tapaisin nykyisen esh:ni missä tahansa, koska meillä on jotenkin luontevat välit. geek

ewe

Viestien lukumäärä : 27
Join date : 25.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sinä ja minä liikennevaloissa

Viesti  vilsu lähetetty Ke Elo 26, 2009 2:48 am

Jostain tällaisesta on muistaakseni ollut ketju tai pari, vaan mitäpä siitä Smile

En ole törmännyt koskaan. Sekä terapeuttini, että psykiatrini asuvat niin kaupungin toisella laidalla ja siis pk seutu, niin ei ehkä yllättävääkään.

Voisi olla outoa, jos terppa sattuisi vaikka jonnekin samoihin iltamenoihin. Että miten siihen suhtautuisi. Konkreettisesti ei tapahtuisi varmaankaan muuta, kuin joku tervehtivä nyökkäys, mutta pinnan alla olisi kuitenkin enemmän. Vaikka olen puhunut monista asioista terpalle, ei hän kuitenkaan ole nähnyt minua oikeasti toimimassa muualla kuin terapiatilassa.

Jos mieleni autonomisuus säilyisi (tämä on ongelmani), voisi olla hauskakin tilanne. Nähdä, miten terppa toimii, kenen seurassa on jne. En hänen tästä puolestaan kuitenkaan tiedä. Toisaalta myös olla nähtynä. Enemmän fyysisenä toimijana kuin äänenä sohvalla. Ainakin mielessäni näyttäisin vahvemmalta kuin terapiassa ja tunnun pitävän siitä ajatuksesta.
avatar
vilsu

Viestien lukumäärä : 60
Join date : 18.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

kevyttä pohdintaa

Viesti  ewe lähetetty Ke Elo 26, 2009 3:08 am

Mielenkiintoista, että tuntisit olevasi jotenkin vahvemmilla noissa tilanteissa, vilsu. Itsestä taas tuntuu, että sitä olisi läpinäkyvämpi – johtuen juuri siitä epätasa-arvosta, joka terapiatilanteessa muodostuu. Kun toinen tietää sinusta kaiken ja sinä et tiedä hänestä juuri mitään.

Ehkä näitä miettii sen vuoksi, kun näistä henkilöistä on tullut niin tärkeitä. Kenenkään muun kanssa ei ole pystynyt jakamaan niitä kipeimpiä ja yksityisimpiä asioitaan – kukaan muu ei ole päässyt niin lähelle. Jotenkin se on vääristynyttäkin, ainakin minun kohdallani. Siis ehkä ei ole ollut tarkoitus, että eristäisin itseni muista ihmisistä (terppaa lukuun ottamatta) suojellakseni itseäni. Näin on kuitenkin päässyt tapahtumaan. Kaikki puolustusmekanismini ja intuitiivinen käyttäytymiseni taitaa olla todella primitiivistä.
confused

ewe

Viestien lukumäärä : 27
Join date : 25.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sinä ja minä liikennevaloissa

Viesti  piikkilankaa lähetetty Ke Elo 26, 2009 3:13 pm

Entiseen terapeuttiin törmään vähän väliä ruokakaupassa, enkä pidä siitä tilanteesta yhtään. Törmäilin häneen silloin jo, kun kävin vielä hänellä terapiassa, ja hän usein kommentoikin näistä tapaamisista jotakin, ja se ei tuntunut hyvälle.

Nykyiseen en ole törmännyt terapian ulkopuolella, (mikä on ihme) mutta puolisoni on harrastanut nuorena terapeutin lapsen kanssa samaa asiaa, ja ollut sen tiimoilta terapeutinkin kanssa tekemisissä...
avatar
piikkilankaa

Viestien lukumäärä : 91
Join date : 11.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sinä ja minä liikennevaloissa

Viesti  vilsu lähetetty To Elo 27, 2009 4:01 am

Ewe, olisi minullekin aikanaan ollut varmaan hankalampi tilanne terpan kohtaaminen. Moni asia on ehtinyt vuosien varrella muuttua.

Voi jotkut muutkin piirteeni kyllä vaikuttaa. Terapiassa käsiteltyjen tuskan, epätoivon, avuttomuuden, jne. vastapainona on kuitenkin mm. tiettyä luonteen lujuutta, rauhallista hillittyä käytöstä ja näkyvää fyysistäkin voimaa. Kyllä näistä terapiassakin olen puhunut tai näkyy puhumattakin, mutta jotenkin ajattelen, että terapian ulkopuolella nimenomaan nämä ns. vahvuudet näkyvät ulos päin.

Käyn analyysissä, joten ei terppa omia tunteitaan niin kommentoi, mutta olisi kiva ainakin omissa mielikuvissa saada näyttää terpalle, kuinka "karismaattinen, tyylikäs, jne. olenkaan", vaikka se totuus on terapiahuoneessa taas seuraavalla kerralla jotain ihan muuta. Very Happy
avatar
vilsu

Viestien lukumäärä : 60
Join date : 18.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Ruokakaupassa minäkin...

Viesti  minätäällä lähetetty To Elo 27, 2009 4:13 am

näin, tai siinä ovella. Olin iloinen, että ostokset oli jo pakattu laukkuun, eikä niitä päässyt näkemään, vaikkei niissä kai mitään hävettävää olisi ollutkaan, järkevästi ajatellen. Terapeutin vaimon ja jälkikasvua olen siellä myös nähnyt joskus. Sekin tuntui kiusalliselta tilanteelta.


Viimeinen muokkaaja, minätäällä pvm La Elo 29, 2009 9:50 pm, muokattu 1 kertaa

minätäällä

Viestien lukumäärä : 370
Join date : 27.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

tämä on fiksu aihe

Viesti  ewe lähetetty To Elo 27, 2009 6:03 pm

Kiitos kun jaatte tuntemuksia ystävät.

Voihan se tietysti olla niin, että terppakin kulkisi mieluiten yksityishenkilönä ja huomaamattomana vapaa-ajallansa. Itse asiassa olen ollut huomaavinani jotain häkeltymistä siltäkin puolelta.

Hitsi, just tänään tuntuu, että en selviä yksinäni Sad
(enkä osaa enää liittää hymiöitäkään)

ewe

Viestien lukumäärä : 27
Join date : 25.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sinä ja minä liikennevaloissa

Viesti  Biancaliina lähetetty Pe Elo 28, 2009 1:42 am

No en siis terapeuttia, kun en terapiassa käy mutta psyk.sair.hoitajan polilta näin kaupassa. Oli siis entinen hoitajani ja pari sanaa vaihdettiin kaupassa.

Ahdisti aika paljon, koska se hoitaja katseli mua koko ajan (pieni kauppa) ja TIETENKIN tuli heti mun perään jonoon. Mulla on siis ns. kauppakammo, saan aina paniikin kaupassa ja vältän niitä, hirveimpiä paikkoja mulle.

Hän sitten seurasi miten ns. selviän.
No olin silloin lääkitty että selvisin kassalla ja vieläpä ilman tärinä nykimistä mutta ahdisti kyllä.

Onneksi en ole törmännyt kovassa paniikissa...olisin varmaan juossut kaupasta ulos. Kovimmassa paniikissa ahdistun tutuista ihmisistä (en tiedä miksi).


Mutta ei mua siis pelota mitenkään erityisesti hoitajiin yms. törmääminen. Muiden kohtaaminen pelottaa enemmän.
avatar
Biancaliina

Viestien lukumäärä : 70
Join date : 17.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sinä ja minä liikennevaloissa

Viesti  vilsu lähetetty Pe Elo 28, 2009 3:54 am

Olen ollut aika pahasti kauppakammoinen myöskin. Terapian aikana tuo on mennyt kyllä melkein kokonaan pois. Nyt kun ei enää ahdista, on ruokakaupoista tullut ulkomailla käydessä yksi suosikki nähtävyyksistä. Tykkään käydä ihmettelemässä paikallisten kummallisuudet läpi ja eksyillä kassojen ja hedelmätiskien kanssa.

Ewe, kai terapeutit haluaa rajan pitää työn ja vapaa-ajan välillä siinä missä muutkin, mutta luullakseni aika harvaa erityisesti häkellyttäisi omaan potilaaseen törmääminen. Kuuluu ammattiin, että niin voi käydä, mutta muutenkin tuohon hommaan taitaa valikoitua ihmisistä kiinnostunutta porukkaa. Taitavat keskimäärin tuntea myötätuntoa potilaitaan kohtaan, mikä varmaan satunnaisissa kohtaamisissakin näkyy.

Tsemppiä!
avatar
vilsu

Viestien lukumäärä : 60
Join date : 18.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sinä ja minä liikennevaloissa

Viesti  muistahengittää? lähetetty Ma Elo 31, 2009 8:38 pm

Olemme tavanneet ehkä 3-4 kertaa sillä tavalla, ettei paikalla ole muita ihmisiä jolloin hän aina pysähtyy vaihtamaan muutaman sanan kanssani, ja vaikuttaa oikein luontevalta.

Entä minä sitten? Ensimmäisen kerran tapasimme marketissa jossa jotenkin sain pidettyä itseni kasassa keskustelumme ajan, taisin jopa hymyillä, jonka jälkeen menin jonnekin luontaistuotehyllyjen väliin itkemään. Sittemmin en ole itkenyt, mutta vaikeaa on olla läsnä ja olla olematta näkymätön (= ongelmani).

Aina tulee surullinen, hylätty ja turvaton olo kun hänet tapaan. En uskalla edes ajatella, mitä se on sitten, kun terapiamme on loppumassa/loppunut. Vai laimeneekohan tunneside sitten. En ole koskaan kokenut sellaista turvallisuuden tunnetta, jota koen terapiassa.
avatar
muistahengittää?

Viestien lukumäärä : 48
Join date : 30.08.2009

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Sinä ja minä liikennevaloissa

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa